Tampereen keskustan sykkeessä sijaitseva Takon tehdas on ollut pitkään osa kaupunkimme identiteettiä. Jo pitkään on esitetty arvioita, että tehdas tulee lopettamaan toimintansa. Se, että lopettaminen tapahtui juuri nyt, oli kuitenkin yllätys. Uutinen koskettaa monia – ei vain niitä, jotka menettävät työpaikkansa, vaan myös meitä kaikkia, jotka olemme mieltyneet Tammerkosken maisemaan ja kaupungin teolliseen perintöön.
Eilen illalla kävelin Koskikeskuksesta Vuolteensiltaa pitkin Laukontorille. Iltahämärään verhoutunut kaupunki oli hiljainen, ja pysähdyin hetkeksi katsomaan Takon tehdasta. Sen valot ja jykevät seinät kertoivat tarinaa kaupunkimme menneisyydestä, mutta samalla mielessäni pyöri tulevaisuus. Mitä tähän maisemaan voisi syntyä seuraavaksi?
Tehtaan sulkeminen herättää kysymyksiä: Miten voimme varmistaa, ettei yksikään työntekijä jää tyhjän päälle? Miten takaamme, että alue kehittyy tavalla, joka palvelee koko yhteisöä ja kunnioittaa kaupunkimme historiaa?
Työpaikkojen menetysten vaikutukset
Takon tehtaan sulkeminen on raskas isku jo valmiiksi heikossa työllisyystilanteessa. Satojen työpaikkojen menetys tuo mukanaan taloudellista ja henkistä epävarmuutta monille perheille. Työllisyyspalveluiden järjestämisvastuu on siirtynyt vuoden 2025 alussa valtiolta kunnille. Nyt Tampereella on siis näytön paikka. Kaupungin tehtävä on varmistaa, että jokainen tehtaan työntekijä saa aikanaan tarvitsemansa tuen uudelleentyöllistymiseen haastavassa taloustilanteessa. On syytä panostaa työllistämispalveluihin, uudelleenkoulutukseen ja yrittäjyyden tukemiseen. Näin voimme auttaa ihmisiä rakentamaan uutta tulevaisuutta.
Mahdollisuus kaupunkikehitykselle
Takon tehtaan alueella on valtava potentiaali. Teollisen toiminnan päättyminen avaa uusia mahdollisuuksia kaupunkisuunnittelulle ja yhteisöjen rakentamiselle. On tärkeää, että käännämme katseemme jo osin tulevaisuuteen ja visioimme yhdessä, miten alue voisi palvella kaupunkilaisia parhaiten.
Muutos tehtaan tiloista uuteen käyttötarkoitukseen ei välttämättä tapahdu kertarysäyksellä, vaan se voi tapahtua vaiheittain ja sisältää eri vaiheissa erilaisia toimintoja. Tampereella on esimerkiksi hyödynnetty kulttuurin välitiloja, jotka tarjoavat tilaa luoville toimijoille ja tapahtumille ennen alueiden lopullista kehitystä. Jane Jacobsin kaupunkisuunnittelun teorioiden mukaan monivaiheinen ja orgaaninen kehitys voi luoda elinvoimaisempia ja monipuolisempia kaupunkiympäristöjä. Tällainen lähestymistapa voisi tarjota tehtaan alueelle uuden elämän jo ennen sen lopullista uudistumista ja käytön vakiintumista.
Tehtaan keskeinen sijainti Tammerkosken rannalla on ainutlaatuinen. Alue voisi toimia uusien asuin- ja liikealueiden alustana, mutta samalla meillä on mahdollisuus luoda sinne yhteisöllisiä tiloja, viheralueita ja kulttuurikohteita, jotka synnyttävät uusia työpaikkoja ja palveluita. Kestävä kehitys ja kaupunkilaisten tarpeet on asetettava etusijalle. Alueesta voisi tulla hiilineutraalin tai jopa hiilipositiivisen kaupunkikehityksen malliesimerkki!
Perinnön vaaliminen
Vaikka tehtaan toiminta päättyy, sen historia on osa tamperelaista identiteettiä. On tärkeää säilyttää ja varjella tehdasrakennuksia säilyttää niitä osana Tampereen kaupunkikuvaa. Tämän tyyppinen uusiokäyttö ei vain kunnioita menneisyyttä, vaan tuo myös alueelle omaleimaisuutta ja vetovoimaa.
Yhdessä kohti tulevaa
Tehtaan sulkeminen muistuttaa meitä siitä, miten tärkeää on ennakoida muutoksia ja tukea ihmisiä niissä. Samalla se tarjoaa meille mahdollisuuden visioida Tampereen tulevaisuutta uudella tavalla. Kaupunkina voimme valita tien, joka yhdistää kestävän kehityksen, historiamme kunnioittamisen, yhteisöllisyyden ja hyvinvoinnin.
Tämän kehitystyön onnistuminen vaatii avointa keskustelua, kaupunkilaisten osallistamista ja rohkeutta ajatella isosti – ja sitähän meillä tamperelaisilla on! Kuuntelemalla kaikkien osapuolten näkemyksiä ja tarpeita voimme varmistaa, että kehitys palvelee koko yhteisöä. Tampereen on jälleen mahdollisuus loistaa suunnannäyttäjänä – ja tehdä se yhdessä.