Tampereen asunto- ja kiinteistölautakunnassa käsiteltiin maaliskuussa 2022 Tampereen metsien hoidon toimintamallia. Toimintamallin sisällöllä on suuri merkitys, sillä Tampere omistaa metsää peräti 7 455 hehtaaria. Toimintamalli lähetettiin aloitteestani loppuvuodesta 2021 uudelleen valmisteltavaksi. Malli ei mielestäni huomioinut riittävästi luonnon monimuotoisuutta. Olen jatkuvasti pitänyt esillä sitä, että metsien käytössä tulee taloudellisten näkökulmien lisäksi huomioida virkistyskäyttö, eläinten ja pölyttäjien huomioiminen sekä luonnon monimuotoisuus. Turku on jo luopunut avohakkuista eikä tee lainkaan metsien maanmuokkausta. Samaa tieteeseen perustuvaa metsienhoitoa ja monioptimointia haluan nähdä myös Tampereella!
Metsäala on siitä erikoinen, että asiantuntijat näyttäytyvät näin maallikon näkökulmasta jakautuneen melko tiukasti kahteen kastiin: Jaksollisen kasvatuksen ja avohakkuun kannattajiin, sekä niiden tiukkoihin vastustajiin. Toki on myös asiantuntijoita, jotka sijoittuvat janan keskivaiheille tai ovat jonkinlaisen hybridimallin kannattajia. Toinen erikoisuus metsäalalla näyttää olevan se, että jatkuvasta kasvatuksesta löytyy yllättävän vähän suomalaista tutkimustietoa. Syy lienee se, että jaksollinen kasvatus on ollut metsäalalla normi jo pitkään, ja metsäteollisuus on rahoittanut sen tutkimusta. Toistaiseksi melko vähäinen jatkuvan kasvatuksen tutkimus antaa kuitenkin viitteitä siitä, että jatkuva kasvatus voi, olosuhteista riippuen, olla yhtä kannattavaa, tai jopa kannattavampaa kuin jaksollinen kasvatus.
Mielestäni avohakkuuta tulee välttää kaupungin omistamissa metsissä. Pienet hakkuuaukot (max 0,3 ha) ovat hyväksyttäviä, jos ne tukevat luonnon monimuotoisuutta. Myös isompia hakkuita voidaan hyväksyä, jos metsä on tasaikäistä ja tullut päätehakkuuvaiheeseen. En vastusta avohakkuuta myöskään niissä harvinaisissa tilanteissa, joissa se on välttämätöntä esim. tuholaisten vuoksi. Avohakkuuta ei kuitenkaan tule tehdä kuin välttämättömällä alalla. Kantani johtuu siitä, että avohakkuut vähentävät luonnon monimuotoisuutta. Lisäksi avohakkuun jälkeen maasta voi vapautua hiiltä parinkin vuosikymmenen ajan.
Suhtaudun varauksella myös luonnonhoidollisiin toimenpiteisiin. Hoidon tavoitteena retkeilyalueilla on luoda hoitotoimenpiteillä metsämaiseman elämyksellisyyttä. Käytännössä luonnon monimuotoisuus vaatii jättämään myös kaupunkilaisista ehkä epäsiistinkin näköistä ”pöpelikköä ja pöheikköä” luontoon, jotta pölyttäjät ja linnut voisivat hyvin. Siksi en pidä liian hoidettua metsää tavoiteltavana tilana.
Lopuksi korostan vielä, että lautakunnassa käsiteltävä malli koskee ainoastaan kaupungin omia metsiä. Se ei siis ota kantaa siihen, miten yksityiset maanomistajat metsiänsä hoitavat.